European Observatory for Nanomaterials

Nanomateriaalien valmistuksen ja käytön aiheuttamia mahdollisia ympäristöriskejä koskevat huolenaiheet ovat vuosien aikana lisääntyneet. Miten EU:n rahoittaman tutkimuksen avulla voidaan puuttua näihin huolenaiheisiin?

Nanomateriaalien ainutlaatuiset ominaisuudet ovat haaste tutkijoille, jotka arvioivat niiden ympäristöriskejä. Nanomateriaalien ympäristövaarojen analysointi on monimutkainen tehtävä, joka kattaa useita eri tieteellisen asiantuntemuksen alueita.

Vankan ja luotettavan ympäristöriskiarvioinnin tekemiseen tutkijoiden on kerättävä tietoa nanomateriaalin koko elinkaaren eri vaiheista materiaalin tuotannosta aina sen kierrätykseen tai hävittämiseen asti.

Tämä käsittää

• tietoja nanomateriaalin fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien luonnehtimiseksi
• sen ymmärtämisen, mihin nanomateriaali päätyy ympäristössä
• sen ymmärtäminen, mitkä organismit altistuvat nanomateriaalille
• veden, maaperän ja sedimentin nanomateriaaleille altistumisen ennustaminen
• sen ymmärtäminen, muuntuvatko nanomateriaalit ja miten ne muuntuvat ympäristöön päätyessään – toisin sanoen millaisia yhteisvaikutuksia tietyillä nanomateriaaleilla on muiden ympäristössä luonnollisesti esiintyvien kemikaalien ja keinotekoisesti valmistettujen kemikaalien kanssa.

EU-rahoitteiset tutkimusprojektit pyrkivät parantamaan saatavilla olevia työkaluja, testimenetelmiä sekä tekniikoita, jotka auttavat valvomaan ja mittaamaan ympäristössä olevia nanomateriaaleja. Tämä työ mahdollistaa sen, että tutkijat ja sääntelyviranomaiset eivät saa ainoastaan luotettavampaa tietoa nanomateriaalien ympäristöriskien arvioinnista mutta myös tunnistavat tilanteet, joissa ylimääräiset riskinhallintatoimet ovat tarpeen.

Kaksi EU-rahoitteista projektia – Nanomateriaalien riskien hallinta (MARINA) ja Kestävät nanotekniikat (SUN) – ovat osoittaneet lupaavia tuloksia ympäristön nanomateriaalialtistuksen arviointiin ja realististen ympäristöaltistusskenaarioiden laatimiseen. Projektien myötä on myös laadittu suosituksia siitä, miten nanomateriaalien saatavilla olevia testiohjeita parannetaan. Tämä mahdollistaa sen, että viranomaiset voivat suunnitella parempia testitapoja ja luoda uusia standardisoituja menetelmiä nanomateriaalien ympäristöriskin arvioimiseen.