Nanolääkkeiden tulevaisuus

Nanolääkkeitä tutkitaan yhä lisääntyvässä määrin eri lääkesovelluksia varten. Näitä ovat tehokkaampi lääkkeen annostelu sekä kohdentuvat ja yksilölliset nanolääkkeet, joissa lääke annetaan potilaalle hänen geeniprofiilinsa perusteella.
 

Uusia nanomateriaaleja

Uusia nanomateriaaleja, kuten möhkälekopolymeerimisellit, polymeerit, hiilinanoputket, kvanttipisteet ja dendrimeerit, on kehitetty lääkkeiden annostelun tai kohdentamisen tehostamiseksi.

Hiilinanoputket ovat kuusikulmaisesti sidoksissa olevia hiiliatomeja, joista yhdessä muodostuu ontto putki. Niiden käyttöä hoitosovelluksissa, etenkin syövän hoidossa, on tutkittu, mutta myös uusien diagnostisten aineiden sekä nanoanturien kehittämiseksi. Hiilinanoputkia voidaan käyttää kohdennettuun lääkeannosteluun.

Kvanttipisteet ovat puolijohtavia nanokiteitä, jotka muodostuvat metallikuoren ympäröimästä epäorgaanisesta ytimestä. Niitä voidaan käyttää lääkeaineen kantajina tai fluoresoivina leimoina muille lääkeaineiden kantajille, kuten liposomeille. Ne voivat auttaa yhdistämään diagnostisen molekyylikuvantamisen ja hoidon, esimerkiksi syövän hoitostrategioiden kehityksessä.

Sekä hiilinanoputkien että kvanttipisteiden osalta toksisuus on merkittävä huolenaihe, joten tutkijat selvittävät, miten näistä materiaaleista saadaan vähemmän toksisia ennen kuin niitä käytetään lääketieteellisissä sovelluksissa.

Dendrimeerit ovat molekyylejä, joilla on tavallinen ja hyvin haaroittunut, puumainen rakenne. Ne ovat halkaisijaltaan 1–10 nanometriä, ja niillä on hydrofobinen sisäontelo, joka voidaan täyttää hydrofobisilla molekyyleillä, esimerkiksi syöpälääkkeillä. Dendrimeerit ovat muihin lääkeaineen kantajiin, kuten liposomeihin, verrattuna mekaanisesti vakaampia, mutta ne pystyvät kantamaan pienempiä määriä lääkeainetta.
 

Teranostiikka ja yksilölliset nanolääkkeet

Yksilölliset lääkkeet viittaavat hoitoon, joka on räätälöity potilaan yksilöllisten ominaisuuksien mukaan käyttämällä tekniikoita, kuten molekyyliprofilointia. Tulevaisuudessa nanotekniikka saattaa mahdollistaa yksilölliset hoidot. Vastikään kehitettyjä nanolääkkeitä ovat moniosaiset järjestelmät, joita kutsutaan teranostiikaksi ja joihin voidaan sisällyttää sekä hoidollisia että diagnostisia molekyylejä. Tuloksena on nanojärjestelmä, joka mahdollistaa diagnosoinnin, lääkeaineen annostelun ja lääkkeen vaikutusten seurannan. Tällaisten järjestelmien kehittäminen voi auttaa saavuttamaan tavoitteen, joka on useiden tautien yksilölliset hoidot.

Yhä lisääntyvän yksilöllisten nanolääkkeiden tutkimuksen syynä on se, että taudit, kuten syöpä, ovat hyvin heterogeenisiä ja olemassa olevat hoidot tehoavat vain joihinkin potilaisiin ja tietyssä taudin vaiheessa. Teranostisen aineen anto potilaalle voi mahdollistaa sen seurannan, miten hyvin potilas reagoi nanolääkkeeseen, sillä kuvantamismolekyylit mahdollistavat lääkkeen vaikutuksen reaaliaikaisen visualisoinnin. Näin ollen lääkkeen annostus ja hoito-ohjelma voidaan optimoida ja yksilöllistää seurannan aikana.