Nanomateriaalit ovat kemiallisia aineita

Nanoskaalan hiukkasia voidaan valmistaa monista eri aineista, kuten hiilestä, metalleista, metallioksideista sekä polymeereista. Tällä hetkellä markkinoilla olevien nanomateriaalien tarkkaa määrää on vaikea ilmoittaa, ja vielä haastavampaa on antaa arvio siitä, kuinka paljon enemmän niitä on mahdollista tuottaa laboratorioympäristössä.

Aineiden valmistajilla ja maahantuojilla on REACH-asetuksen mukaisesti oikeudellinen velvoite rekisteröidä aineet ja osoittaa niiden käytön olevan turvallista, ja tämä koskee myös nanomuotoisia aineita. Toisaalta nimenomaan nanomateriaaleja koskevia oikeudellisia vaatimuksia on vain muutamassa EU:n asetuksessa, kuten kosmetiikkaa ja uuselintarvikkeita koskevissa asetuksissa. Koska REACH-asetuksessa ei ole erikseen nanomateriaaleja koskevia säännöksiä, vain muutamassa rekisteröinnissä on tuotu esiin erityisesti nanomuotoa koskevia tietoja.

Erityissäännösten puuttuminen ei toisaalta kuitenkaan estä aktiivisia yrityksiä raportoimasta avoimesti asetusten alaan kuuluvien aineiden nanomuodoista. Nanomuotoja koskevien tietojen antaminen on ollut mahdollista vuodesta 2010, jolloin IUCLID-tietokantaan lisättiin vapaaehtoinen valintaruutu.

Kemikaaliviraston neuvontasivuilta saa tämän linkin  kautta lisätietoa aineista, joita koskevissa tiedoissa vapaaehtoinen ruutu on valittu tai nanomuotoa koskevia tietoja on muutoin ilmoitettu.

Lisätietoja rekisteröidyistä aineista, jotka sisältävät nanomateriaaleja:

REACH-asetuksen mukaiset rekisteröijät voivat päättää toimittaa kemikaalivirastolle tietoja nanomateriaaleista ilmoittamalla, että aineen koostumuksessa on nanomateriaalia, ilmoittamalla, että aineen fyysinen olomuoto on nanomateriaali, tai toimittamalla nanomateriaalista sitä koskevat erityiset tutkimukset ominaisuustutkimustietueessa.

REACH on kemikaaleja koskeva yleisasetus. Siitä syystä tavalla, jolla kemiallinen aine on määritelty REACH-asetuksessa, on yleistä merkitystä, sillä sen käsitteet heijastuvat muussa lainsäädännössä:

'aineella tarkoitetaan alkuainetta ja sen yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai millä tahansa valmistusmenetelmällä tuotettuina, mukaan luettuna aineen pysyvyyden säilyttämiseksi tarvittavat lisäaineet ja valmistusprosessista johtuvat epäpuhtaudet, mutta lukuun ottamatta liuottimia, jotka voidaan erottaa vaikuttamatta aineen pysyvyyteen tai muuttamatta sen koostumusta'

On tärkeää huomata, että monia nanomateriaaleja esiintyy luonnossa eivätkä ne siten kuulu valmistettuja aineita koskevan kemikaalilainsäädännön, kuten REACH-asetuksen, piiriin, ellei niitä ole tarkoituksellisesti jollain lailla muunnettu kemiallisesti. Toisia nanomateriaaleja muodostuu sivutuotteina, kuten fossiilisten polttoaineiden poltosta esimerkiksi dieselmoottoreiden käytössä. Tällaisiin hiukkasiin sovelletaan kuitenkin useita eri ympäristöasetuksia, joita on annettu muun muassa ilman laadun suojelemiseksi.

 

Onko ympäristössämme paljon nanomateriaaleja?

Arviot nanomateriaalien todellisesta määrästä EU:n markkinoilla vaihtelevat.

Luultavasti markkinoilla on enemmän nanomateriaaleja kuin REACH-asetuksen mukaisesti nykyisin rekisteröidyt. Tähän on useita syitä, muun muassa seuraavat:

  • Sääntelyn epävarmuus: Vaikka termi ”aine” kattaa myös nanomateriaalit, samoin kuin REACH-asetuksen soveltamisala, asetuksessa ei mainita erikseen nanomateriaaleja eikä siinä säädetä nimenomaan nanomateriaaleja koskevista vaatimuksista. Jotkin valmistajat/maahantuojat voivat tulkita tämän tarkoittavan sitä, ettei rekisteröintiasiakirjoissa ole tarpeen antaa erikseen nanomuotoja koskevia tietoja. Euroopan komissio valmistelee parhaillaan muutoksia REACH-asetuksen liitteisiin, jotta aineiden nanomuotoja koskevat vaatimukset ilmaistaisiin niissä nimenomaisesti.
  • Mittaushaasteet: Vaikka nanomateriaali on terminä yksinkertainen, ei useinkaan ole yksinkertaista mitata, onko aineen muoto nanomuoto. Siihen tarvitaan tarkkoja ja toisinaan kalliita välineitä. Valmistajat/maahantuojat saattavat siksi päättää olla tekemättä testiä, koska sitä koskevia oikeudellisia erityisvaatimuksia ei ole.
  • Vähäiset määrät: Nanomuotoisia aineita saattaa olla markkinoilla niin vähäisinä määrinä, ettei niitä tarvitse rekisteröidä REACH-asetuksen mukaisesti. Kemikaalit, joita valmistetaan tai tuodaan vähäisiä määriä (1–100 tonnia vuodessa), on rekisteröitävä viimeistään 31. toukokuuta 2018.

Siihen, miksi nanomuotoisia aineita on rekisteröity niin vähän, voi olla monia syitä. On myös todennäköistä, että useita rekisteröityjä aineita valmistetaan tai saatetaan markkinoille nanomateriaaleina, mutta yritykset ovat päättäneet olla ilmoittamatta erikseen nanomuotoja koskevia tietoja rekisteröintiasiakirjoissa.

Kunhan sääntelykysymykset saadaan ratkaistua, REACH-asetuksen täytäntöönpanemiseksi kerättyjen nanomuotoja koskevien tietojen määrän odotetaan kuitenkin kasvavan.