Myrkyllisyys
Jotkin kemikaalit voivat olla haitallisia terveydellemme. Mitä pidempään jokin kemikaali on ollut markkinoilla ja mitä laajemmin sitä on käytetty, sitä enemmän yleensä tiedämme sen toksisuudesta. Näin ei kuitenkaan aina ole nanomateriaalien kohdalla, koska niiden käyttö on lisääntynyt yhteiskunnassa nopeasti. On tärkeää tutkia nanomateriaaleja, jotta saadaan selville, ovatko ne turvallisia, ja voidaan tarvittaessa etsiä tapoja suojata terveyttämme.
Kemikaalien toksisuutta tutkitaan validoiduilla testiprotokollilla. Nanomateriaaleilla nämä tutkimukset keskittyvät pääasiassa seuraaviin:
- Äkilliset vaikutukset. Nämä ilmenevät ihon ärtymisenä tai syöpymisenä tai silmien, nenän tai kurkun ärtymisenä. Tällaisia vaikutuksia tutkitaan usein levittämällä testimateriaalia rekonstruoitujen ihmiskudosten tai eläinten päälle. Joillakin nanomateriaaleilla voi olla myös haitallisempia vaikutuksia, jos niitä niellään, hengitetään sisään tai joutuu iholle. Hengenvaarallisia vaikutuksia testataan pääasiassa eläimillä, mutta myös soluviljelytesteillä voidaan osoittaa voimakas toksisuus.
- Allergiset vaikutukset. Herkistystutkimuksilla testataan, voiko nanomateriaali aiheuttaa allergisia reaktioita esimerkiksi ihokosketuksen kautta. Osaa näistä vaikutuksista pystytään jo tutkimaan muilla kuin eläinkokeisiin perustuvilla menetelmillä. Nanomateriaalit voivat aiheuttaa myös hengitysteiden herkistymistä, esimerkiksi astmaa. Nykyään ei ole olemassa lainsäädännöllisesti hyväksyttyjä eläinkokeisiin perustuvia menetelmiä, joilla voitaisiin testata hengitysteiden herkistymistä. Niinpä kemikaalin tällainen vaikutus vahvistetaan oireilevista ihmisistä kerättyjen tietojen perusteella.
- Vaikutukset kohde-elimeen. Tällaiset vaikutukset voivat muuttaa tietyn elimen toimintaa tai kudosrakennetta ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa syöpää. Vaikutukset voivat olla myös paikallisia, kuten keuhkomuutokset nanomateriaalin sisäänhengittämisen jälkeen. Yleensä haitallisimmat vaikutukset ilmenevät altistuksen toistuessa viikkojen tai kuukausien ajan. Kohde-elimeen vaikuttavaa toksisuutta tutkitaan pääasiassa rotilla.
- Mutageeniset vaikutukset. Mutaatiot ovat solujen tai eliöiden geneettisessä aineksessa tapahtuvia muutoksia. Tutkimukset, joissa selvitetään nanomateriaalin todennäköisyys aiheuttaa mutaatioita, tehdään usein viljellyillä soluilla. Nanomateriaali, jolla on mutageenisiä vaikutuksia, aiheuttaa monissa tapauksissa myös syöpää.
- Vaikutukset lisääntymiseen. Lisääntymiseen kohdistuviin vaikutuksia ovat hedelmällisyyden muutokset ja sikiön kehityksen häiriintyminen. Naisille tämä voi merkitä vaikeuksia tulla raskaaksi ja miehille siittiösolujen muutoksia. Lisääntymis- ja kehitystoksisuustutkimuksia tehdään yhä eläimillä, ja joskus tutkimukset kattavat useamman kuin yhden sukupolven.
EU:ssa nanomateriaalien vaaralliset ominaisuudet on arvioitava ja näiden materiaalien käyttöturvallisuus on varmistettava.
Vaarallisia nanomateriaaleja varten voidaan ottaa käyttöön monia sääntelytoimia terveytemme suojelemiseksi. Esimerkiksi EU:n laajuinen yhdenmukaistettu vaaraluokitus saattaa olla tarpeen. Vaatimuksena on myös, että kyseisiä materiaaleja sisältävien tuotteiden etiketeissä on nimenomaista vaaraa koskevat tiedot.