Nanomateriaaleja käytetään maaleissa ja pinnoitteissa muun muassa kestävyyden parantamiseksi ja uusien ominaisuuksien luomiseksi, kuten vettä/likaa hylkivä, helposti puhdistettava, mikrobien kasvua estävä tai naarmuuntumaton. Tällä hetkellä maali- ja pinnoiteteollisuudelle tärkeimpiä nanomateriaaleja ovat nanoskaalan titaanidioksidi ja piidioksidi. Nanotitaanidioksidia käytetään pinnoitteissa sen fotokatalyyttisen aktiivisuuden takia, sillä sen avulla saadaan aikaan itsepuhdistuvia pintoja. Maalin kovuutta ja sen hankauksen, naarmuuntumisen ja sään kestävyyttä voidaan parantaa lisäämällä synteettistä amorfista piidioksidia. Lisäksi parhaillaan tutkitaan nanokoon hopean, sinkkioksidin, alumiinioksidin, ceriumdioksidin, kuparioksidin ja magnesiumoksidin mahdollista tulevaa käyttöä maaleissa."

Musteet ja väriaineet voivat monesta eri syystä sisältää nanomateriaaleja. Itse pigmentit voivat sisältää nanohiukkasia, ja pigmenttien hiukkaskoolla voi olla vaikutusta painettujen värien lopputulokseen. Mustesuihketulostinten pigmenteissä voi olla nanomateriaaleja ehkäisemässä tulostimen suutinten tukkeutumista.

Lääketeollisuuden alalla nanomateriaaleja käytetään lähinnä apuaineina eli aineina, jotka toimivat lääkkeen kuljetinaineina tai väliaineina, mutta ne eivät sinällään ole vaikuttavia aineita. Useat tabletit, lääkepuikot ja voiteet sisältävät nanomateriaaleja, kuten synteettistä amorfista piidioksidia. Niitä käytetään viskositeetin hallitsemiseksi ja vaikuttavien aineosien yhdenmukaistamiseksi. Lisäksi hopeananohiukkasia on jo monien vuosien ajan käytetty haavasidoksissa antibakteerisena aineena.

Nanoteknologia on tärkeässä asemassa myös kosmetiikkateollisuudessa. Nanomateriaaleja on monissa kosmetiikkatuotteissa, kuten kosteusvoiteissa, hiustenhoitotuotteissa, meikeissä ja aurinkosuojatuotteissa. Nanohiukkasten käytön tärkeimpiä etuja henkilökohtaisissa hygieniatuotteissa ovat kosmeettisten aineosien (kuten vitamiinien, tyydyttymättömien rasvahappojen ja antioksidanttien) stabiiliuden parantaminen kapseloimalla ne nanohiukkasten sisään; ihon tehokas suojaaminen haitalliselta ultraviolettisäteilyltä (UV); esteettisesti miellyttävät tuotteet (kuten mineraaliset aurinkosuojatuotteet, joita voidaan vaikuttavan mineraalin pienempien hiukkasten ansiosta levittää ilman, että iholle jää havaittavaa valkoista kerrosta); vaikuttavan aineosan kohdentaminen haluttuihin soluihin tai haluttuun elimeen ja vaikuttavien aineosien hallittu vapautuminen, jolloin vaikutus kestää pitempään; viimeksi mainittua käyttöä koskevaa taitotietoa tutkitaan myös lääkkeiden kehittelyssä.

Nanomateriaaleja, kuten hiilimustaa, käytetään vahvistamaan renkaiden kumia ja myös muita kumivalmisteita. Nanomateriaaleja, kuten piidioksidia, voidaan myös käyttää tähän tarkoitukseen. Tämä pidentää renkaiden säilyvyyttä ja vähentää sekä kuluttajien että rengasvalmistajien kustannuksia.

Joissakin elektronisissa laitteissa, kuten tietokonenäytöissä, käytetään nanoteknologiaa pienentämään niiden painoa ja energiankulutusta. Nanoteknologialla teknologialla saavutetaan suurempi hyötysuhde suuremmalla käyttönopeudella. Sitä voidaan myös käyttää valmistettaessa tietokonesiruja ja (apuna) vähennettäessä piirilevyjen transistoreiden kokoa. Nanoteknologiaa on käytetty myös lisäämään tietokoneiden nopeutta, kovalevyjen ja siirrettävien tallennusvälineiden tehoa. Kvanttipisteitä (eli puolijohdenanokristalleja) käyttäviä uusia television näyttöjä on myös ilmaantunut markkinoille.

Nanotekniikkaa hyödynnetään muoviteollisuudessa laajasti. Nanokomposiittien eli nanomateriaaleja käyttämällä vahvistettujen polymeerien kehittäminen on eräs tärkeimmistä sovelluksista uusien materiaalien alalla. Nanotekniikalla lujitetut kestomuovit kestävät kuumuutta, ovat paloa hidastavia ja stabiileja sekä pystyvät johtamaan sähköä. Esimerkiksi titaaninitridi on erittäin kova materiaali, jota käytetään muoveissa, kuten polyeteenitereftalaatista (PET) valmistetuissa pulloissa, niiden fysikaalisten ominaisuuksien parantamiseksi ja PET:n valmistusprosessien tehostamiseksi.

Monet nykyään yleisesti käytetyistä tekstiileistä sisältävät nanomateriaaleja. Jotkin vauvoille tarkoitetut tekstiilit saatetaan pinnoittaa nanohopealla antibakteerisuojan antamiseksi. Nanotitaanidioksidilla saadaan rantavaatteisiin UV-suoja. Monet vettä pitävät ulkoilutakit ja tahroja hylkivät pöytäliinat on pinnoitettu synteettisellä amorfisella nanopiidioksidilla. Tekstiilit voidaan hankauskestävyyden parantamiseksi pinnoittaa nanoalumiinioksidilla, hiilinanoputkilla tai synteettisellä amorfisella nanopiidioksidilla.

Pehmolelut useimmiten sisältävät nanomateriaaleja, joilla on mikrobeja tuhoavia ominaisuuksia. Näiden tarkoituksena on pitää lelut puhtaina ja pidentää niiden käyttöikää. Myös lapsille tarkoitetut maalit sisältävät nanomateriaaleja, koska niitä käytetään erilaisissa pigmenteissä.

Urheilutuotteissa hiilinanoputket ovat eniten käytetty nanomateriaali. Niitä käytetään yleisesti, jotta sellaisista varusteista kuin esimerkiksi tennis- ja golfmailoista tai polkupyörien rungoista saataisiin kevyempiä mutta samalla jäykempiä.

EU:ssa on hyväksytty yhä enemmän erilaisia biosidivalmisteiden vaikuttavia aineita. Joidenkin ainesosien nanosointiin voi tulevaisuudessa sisältyä tiettyjä etuja tuotteiden käytön osalta, vaikka nanomateriaaleja sisältäville biosideille voidaan vaatia erillinen lupa ja riskinarviointi. Jos biosidivalmisteessa käytetään nanomateriaaleja, on ilmoitettava, mitä nanomateriaalia on käytetty liittämällä etuliite ”nano” valmisteen aineluettelon kyseisiin aineisiin.

Nanoteknologiaa käytetään myös elintarvikealalla. Tähän mennessä merkittävin kehittämistyö tähtää elintarvikkeiden aineosien rakenteen muuttamiseen, elintarvikkeiden aineosien tai lisäaineiden kapseloimiseen, uusien makujen kehittämiseen, maku- ja aromiaineiden vapautumisen hallintaan, nanosensorien kehittämiseen jäljitettävyyttä varten sekä elintarvikkeiden kunnon seuraamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana ja/tai ravitsemuksellisten aineosien biologisen käytettävyyden parantamiseen.