EU:ssa nanomateriaaleja koskee sama tiukka sääntelykehys, joka varmistaa kaikkien kemikaalien ja seosten turvallisen käytön, eli REACH- ja CLP-asetus. Tämä merkitsee, että aineiden nanomuotojen vaaralliset ominaisuudet on arvioitava ja niiden turvallinen käyttö varmistettava. Toisaalta nanomateriaaleja koskevia erityissäännöksiä on alakohtaisessa lainsäädännössä, kuten elintarvikkeita, biosidejä ja kosmetiikkaa koskevassa lainsäädännössä.

Euroopan komissio on antanut suosituksen, jonka mukaan nanomateriaalien määritelmän olisi pohjauduttava yksinomaan materiaalin ainesosien kokoon ottamatta huomioon vaaraa tai riskiä. Tämä määritelmä kattaa luonnolliset materiaalit, sivutuotemateriaalit ja valmistetut materiaalit, ja se toimii kyseistä materiaaliryhmää koskevien säännösten täytäntöönpanon tukena. Joillakin lainsäädännön aloilla nanomateriaaleja koskevat oikeudelliset velvoitteet saattavat kuitenkin johtua siitä, että niillä on suurempiin hiukkasiin verrattuna erilaisia ominaisuuksia.

Kaikki REACH-asetuksen alaan kuuluvat aineet on rekisteröitävä, jotta niitä voisi laillisesti valmistaa EU:ssa tai tuoda EU:hun. Markkinoille tuodusta määrästä riippuen valmistajan ja/tai tuojan on aineen rekisteröinnin yhteydessä annettava tietoja aineen vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön, samoin kuin vaarallisista nanomuodoista, sekä arvio altistumisesta tuotteen koko elinkaaren ajan.

Sama velvoite koskee nanomateriaaleja. Jos aineella on vaarallisia ominaisuuksia, niistä on luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevan asetuksen (CLP) mukaisesti ilmoitettava Euroopan kemikaalivirastolle ja ne on merkittävä ja pakattava siten, että aineita voidaan käyttää turvallisesti.

Yritysten olisi REACH-rekisteröinnin yhteydessä avoimesti ja selkeästi ilmoitettava, miten nanomuotojen turvallisuutta on käsitelty sekä mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta mahdollista riskiä voidaan asianmukaisesti valvoa. Euroopan kemikaaliviraston ohjeasiakirjoista yritykset saavat lisää tukea nanomuotojen yksilöintiin ja niiden ominaisuuksista ilmoittamiseen.

REACH- ja CLP-asetuksen lisäksi EU:ssa on annettu tiettyjä tuoteryhmiä koskevaa alakohtaista lainsäädäntöä. Se koskee esimerkiksi biosidejä, kasvinsuojelutuotteita, kosmetiikkaa, lääkkeitä, leluja, elintarvikkeita ja elektroniikkaa.

Ympäristöä, työntekijöitä ja kuluttajansuojaa koskeva lainsäädäntö pannaan EU:ssa tavallisesti täytäntöön direktiiveillä. Jos nanomateriaalit aiheuttavat riskin ympäristölle, työntekijöille tai kuluttajille, lainsäädännössä asetetut yleiset säännöt koskevat samalla lailla nanomateriaaleja kuin muuta aineen muotoa. Esimerkkejä direktiiveistä ovat vesipuitedirektiivi, työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annettu direktiivi sekä lelujen turvallisuudesta annettu direktiivi.