Elintarvikkeet

Nanomateriaaleilla on yhä suurempi merkitys elintarvikealalla. Tutkimus- ja kehitystyötä tehdään sen tutkimiseksi, mitä mahdollista hyötyä nanomateriaaleista on ja mitkä ovat niiden mahdolliset riskit, kun niitä käytetään elintarvikkeiden ominaisuuksien, esimerkiksi niiden maun tai rakenteen, muuttamiseen. Nanomateriaalien käytön lisääntyessä elintarvike- ja ravintoketjussa on tärkeää tietää nanomateriaalien ominaisuudet ja erityispiirteet ja määrittää, voivatko ne aiheuttaa terveys- tai ympäristövaaroja.

EU:ssa nanomateriaalien käyttöä elintarvikkeissa ja ravinnossa sekä elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevissa materiaaleissa koskevasta riskinarvioinnista vastaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA). Arvioinnin tarkoituksena on selvittää, onko olemassa joitakin riskejä, jotka on otettava huomioon ennen käytön hyväksymistä. Sen tekevät EFSAn tieteelliset lautakunnat, jotka koostuvat riippumattomista asiantuntijoista kaikkialta Euroopasta. Arvioinnin jälkeen jäsenvaltiot ja Euroopan komissio päättävät nanomateriaalin hyväksymisestä. Hyväksyntää koskevassa päätöksessä esitetään nanomateriaalin käyttöehdot ja pakkausmerkintöjä koskevat vaatimukset.

EU:ssa on jo useita asetuksia, jotka koskevat erityisesti nanomateriaalien käyttöä elintarvikealalla.
 

Uuselintarvikkeet

EU:n lainsäädännön mukaan uuselintarvike on elintarvike, jota ei ole käytetty EU:ssa merkittävässä määrin ennen 15. toukokuuta 1997, jolloin ensimmäinen uusia elintarvikkeita koskeva asetus tuli voimaan. Uuselintarvike voi olla vastikään kehitetty, innovatiivinen elintarvike, uusilla tekniikoilla ja tuotantomenetelmillä tuotettu elintarvike tai elintarvike, jota perinteisesti käytetään tai on käytetty EU:n ulkopuolella. Valmistetuista nanomateriaaleista koostuva tai niitä sisältävä elintarvike katsotaan myös uuselintarvikkeeksi. Uuselintarvikkeita koskevassa asetuksessa on oma määritelmänsä ”valmistetulle nanomateriaalille”, jota myös käytetään elintarviketietojen antamisesta kuluttajille koskevassa asetuksessa.

Uuselintarvikeasetuksessa esitetään velvoitteet, jotka koskevat valmistettuja nanomateriaaleja – nanomateriaaleja, jotka on tarkoituksella valmistettu sisältämään tiettyjä ominaisuuksia – mukaan lukien uuselintarvikkeen EU:n markkinoille saattamista koskevat vaatimukset, kuten Euroopan komission myöntämä aiempi hyväksyntä materiaalille. Uuselintarvike hyväksytään käytettäväksi EU:ssa vain, jos se ei aiheuta vaaraa kansanterveydelle, siitä ei ole ravitsemuksellista haittaa korvatessaan samankaltaisen elintarvikkeen eikä se johda kuluttajaa harhaan.
 

Nanomateriaalit elintarvikelisäaineina

Elintarvikelisäaineita koskevassa asetuksessa luetellaan hyväksytyt elintarvikelisäaineet, entsyymit ja aromit. Jos jo hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden tuotantomenetelmiin tai lähtöaineisiin tehdään muutoksia, lisäaine katsotaan eri lisäaineeksi ja se on arvioitava uudelleen. Merkittävä ero aloitusaineessa on esimerkiksi hiukkaskoon muutos muun muassa nanotekniikkaa käyttämällä.
 

Valmistettuja nanomateriaaleja sisältävien elintarvikkeiden pakkausmerkinnät

Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille koskevassa asetuksessa määritetään säännöt elintarvikkeiden aineosien pakkausmerkinnöille ja vaatimukset, jotka koskevat valmistettuja nanomateriaaleja elintarvikkeissa. Asetuksen mukaan kaikki aineosat, jotka ovat valmistettuja nanomateriaaleja, on osoitettava selvästi aineosaluettelossa. Tällaisten aineosien nimen jälkeen sulkeissa on oltava sana ”nano”.
 

Nanomateriaalit muovisissa elintarvikepakkausmateriaaleissa

Elintarvikepakkausmateriaaleja käytetään laajalti elintarvikkeiden toimitusketjussa elintarvikkeiden kuljettamiseen ja suojaamiseen – niitä on esimerkiksi syömiemme valmisruokien ja ostamamme maidon ympärillä. Useilla asetuksilla pyritään varmistamaan, ettei haitallisia kemikaaleja vapaudu elintarvikkeisiin. Näitä ovat mm. yleinen elintarvikepakkausmateriaaleja koskeva lainsäädäntö sekä muovisia elintarvikepakkausmateriaaleja koskeva asetus.

Muovisia elintarvikepakkausmateriaaleja koskeva asetus keskittyy osittain mahdolliseen kemikaalien vapautumiseen elintarvikepakkausmateriaaleista sekä haitallisten kemikaalien käytön välttämiseen tällaisissa materiaaleissa. Siinä asetetaan säännöt muovisten elintarvikepakkausmateriaalien koostumukselle ja luetellaan aineet, joiden käyttö on unionissa sallittua muovisten elintarvikepakkausmateriaalien valmistuksessa. Asetuksessa myös määritetään rajoitukset näiden aineiden käytölle ja asetetaan säännöt muovisten materiaalien ja tarvikkeiden vaatimustenmukaisuuden määrittämiselle.

Monikerroksiset materiaalit tai tarvikkeet, myös muovikerros, joka ei ole suoraan kosketuksissa elintarvikkeen kanssa ja jonka erottaa elintarvikkeesta estokerros, saavat sisältää nanomuotoisia aineita vain, jos nanomuoto on nimenomaisesti hyväksytty.
 

Nanomateriaalit aktiivisissa ja älykkäissä elintarvikepakkausmateriaaleissa

Aktiiviset ja älykkäät elintarvikepakkausmateriaalit pidentävät käyttöikää ylläpitämällä tai parantamalla pakatun elintarvikkeen kuntoa vapauttamalla tai absorboimalla aineita elintarvikkeeseen tai ympäröivään ympäristöön tai niistä pois. Joitakin esimerkkejä näistä ovat elintarvikepakkaukset, ruokailuvälineet, astiat ja leikkuualustat.

Aktiivisia ja älykkäitä elintarvikepakkausmateriaaleja koskevassa EU-asetuksessa määrätään unionin luettelon laatimisesta, jossa on aktiivisten ja älykkäiden elintarvikepakkausmateriaalien valmistukseen sallitut aineet.

Categories Display