Nanomateriaalit

 

Mitä nanomateriaalit ovat? Nanomateriaalit ovat niin pieniä hiukkasia, että ne voidaan nähdä vain mikroskoopilla. Nanomateriaaleja on kaikkialla. Niitä on luonnossa itsessäänkin tuulen helposti kuljeteltavina, kuten siitepöly ja hiekka. Niitä on kuitenkin yhä enemmän myös arjen kulutustuotteissa. Pienen kokonsa vuoksi nanomateriaalit käyttäytyvät toisinaan eri tavalla kuin sama aine isommassa koossa, mikä voi vaikuttaa mahdolliseen riskiin.

Nanomateriaalit määritellään yleensä hiukkasiksi, joiden koko vaihtelee yhdestä sataan nanometriin (nm). Sääntelyn yhteydessä koko ei kuitenkaan ole ainoa ratkaiseva tekijä, vaan on määritettävä muitakin tekijöitä, jotta tiettyä ainetta voitaisiin pitää ”nanomateriaalina”.

 

 

 

Euroopan komissio on antanut suosituksen, jonka mukaan nanomateriaalien määritelmän olisi oikeudelliselta kannalta pohjauduttava yksinomaan materiaalin ainesosien kokoon ottamatta huomioon vaaraa tai riskiä. Tämä määritelmä kattaa luonnolliset materiaalit, sivutuotemateriaalit ja valmistetut materiaalit, ja se tukee kyseistä materiaaliryhmää koskevien säännösten täytäntöönpanoa. Joillakin lainsäädännön alueilla nanomateriaaleja koskevat oikeudelliset velvoitteet saattavat kuitenkin johtua siitä, että niillä on suurempiin hiukkasiin verrattuna erilaisia ominaisuuksia.

Nanomateriaaleja syntyy myös luonnossa, esimerkiksi pölyissä tai vulkaanisessa tuhkassa. Niitä voi syntyä myös tahattomasti ihmisen toiminnan seurauksena (kuten autojen pakokaasupäästöissä tai kynttilää polttamalla). Joitakin nanomateriaaleja on jo vuosien ajan valmistettu teollisesti. Tieteellisen tutkimuksen ansiosta nykyisin on mahdollista valmistaa tällaisia hiukkasia tai materiaaleja myös atomitason käsittelyllä (bottom-up eli pienemmästä suurempaan -prosessilla).

 

Käyttö yleistyy nopeasti

Kokonsa ansiosta nanomateriaaleilla voi olla ainutlaatuisia kemiallisia, fysikaalisia, sähköisiä ja mekaanisia ominaisuuksia, jotka ovat korostuneempia kuin samalla aineella muussa muodossa kuin nanomuodossa (ns. massa-aineet). Nanomateriaalit voivat kyseisten ominaisuuksien ansiosta soveltua moniin käyttötarkoituksiin erityisen hyvin. Samalla nanomateriaalilla voi myös olla monia eri nanomuotoja aineosien hiukkasten koon, muodon, pinnanmuutosten tai pintakäsittelyjen perusteella.

Nanotekniikka laajenee nopeasti, ja Euroopan markkinoilla on jo suuri joukko nanomateriaaleja sisältäviä arkipäivän tuotteita. Esimerkkeinä voidaan mainita entistä paremmat ja tehokkaammat paristot, päällysteet, bakteerien kasvua estävät vaatteet, kosmetiikkatuotteet ja elintarvikkeet.

Nanomateriaalit tarjoavat myös huomattavia teknisiä ja kaupallisia mahdollisuuksia. Euroopan komissio on nimennyt nanoteknologian keskeiseksi kehitystä vauhdittavaksi teknologiaksi. Tämän alan asiantuntemuksen ja taitotiedon ennakoidaan olevan ratkaisevassa asemassa EU:n tulevan talouskasvun kannalta.

Nanomateriaalien käytön nopea yleistyminen yhdessä niiden erityisominaisuuksien kanssa herättää kuitenkin kysymyksiä niiden mahdollisista vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön. Näiden uusien materiaalien mahdollisia riskejä ja erityisesti tällaisten hiukkasten pintaan tehtävien muutosten vaikutusta on selkeästi tarpeen arvioida ja hallita asianmukaisesti.