Kansainvälinen toiminta

 

A hand holding a globeNanomateriaalien mahdollisista riskeistä on keskusteltu kansainvälisellä tasolla jo yli vuosikymmenen. Samalla nanoteknologian yhteiskuntaa hyödyttävät ratkaisut ovat kiinnostaneet sekä tutkijoita että poliittisia päätöksentekijöitä.

Maailmanlaajuista keskustelua nanomateriaalien turvallisuudesta käydään useilla kansainvälisillsä foorumeilla: Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Yhdistyneet kansakunnat (YK) antavat kaikki oman panoksensa, jotta näistä materiaaleista saataisiin lisää tietoa.

Pääasiassa keskitytään siihen, miten nanomateriaaleja voidaan käyttää ja käsitellä turvallisesti, jotta nanoteknologian etuja voidaan hyödyntää.

 

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD

OECD:llä on pitkäaikainen kemikaalien hallinnan ohjelma. Lisäksi sillä on ollut merkittävä vaikutus kemikaalien vaarojen testaamisessa ja arvioinnissa käytettyjen menetelmien sääntelyn yhdenmukaistamiseen. Merkittävimpiä keinoja tässä ovat olleet kansainvälisesti hyväksytyt testausta koskevat ohjeet ja hyvän laboratoriokäytännön (GLP) periaatteet.

Näiden avulla on saatu aikaan, että tietojen keskinäistä hyväksymistä (MAD) noudattavien valtioiden viranomaiset tunnustavat OECD:n testausta koskevien ohjeiden mukaisesti tehdyt kokeet. Tietojen keskinäinen hyväksyminen on oikeudellisesti sitova väline, joka edistää kemikaalien sääntelyn edellyttämään kemikaaliturvallisuusarviointiin hankitun tiedon kansainvälistä hyväksymistä. Se on vähentänyt huomattavasti sekä testauskustannuksia että tarvittavien koe-eläinten määrää.

Suuri osa eri puolilla maailmaa sijaitsevien teollistuneiden maiden kemikaalilainsäädännöstä perustuu nykyään OECD:n kemikaaliohjelman tuloksiin. Sama pätee myös nanomateriaalien vaarojen arviointiin. Vuonna 2013 annetussa valmistettujen nanomateriaalien turvallisuuden arviointia ja testausta koskevassa OECD:n neuvoston suosituksessa todetaan, että nykyinen kansainvälinen ja kansallinen kemikaaleja koskeva sääntelykehys soveltuu myös valmistettujen nanomateriaalien riskien hallintaan. Suosituksessa todetaan, että sääntelykehykseein ja muihin hallinnointijärjestelmiin pitää mahdollisesti kuitenkin tehdä muutoksia, jotta ne kattaisivat valmistettujen nanomateriaalien erityisominaisuudet.

Vuonna 2006 OECD perusti nanomateriaaleja käsittelevän työryhmän mahdollistaakseen keskustelun nanomateriaalien vaarojen ja riskien arvioinnista. Työryhmän merkittävin tulos tähän asti on ollut arvio siitä, voidaanko 11 yleisesti käytettyyn nanomateriaaliin soveltaa nykyisiä OECD:n testausta koskevia ohjeita. Hankkeeseen panostettiin huomattavasti ja sen aikana toteutettiin yli 700 tutkimusta. OECD julkaisi tutkimustulokset vuonna 2015.

 

Maailman terveysjärjestö WHO

WHO tarkastelee kemikaalien väestölle aiheuttamia riskejä maailmanlaajuisella tasolla. Nanomateriaalien osalta WHO on keskittynyt siihen, miten nanomateriaaleille altistuminen mahdollisesti vaikuttaa työntekijöihin.

WHO kehittää parhaillaan ohjeita, joiden tarkoituksena on suojella työntekijöitä valmistettujen nanomateriaalien mahdollisilta riskeiltä. Ohjeiden tarkoituksena on parantaa nanomateriaaleille mahdollisesti altistuvien työntekijöiden työterveyttä ja työturvallisuutta laajasti erilaisissa tuotantoympäristöissä ja sosiaalisissa ympäristöissä.

Ohjeisiin sisältyy riskinarvioinnin ja hallinnan elementtejä, ja niissä on suosituksia nanomateriaaleja käyttävien työntekijöiden työsuojelun parantamiseksi kaikissa valtioissa, erityisesti kuitenkin matalan tulotason ja keskitulotason maissa.

 

YK:n koulutus- ja tutkimuslaitos UNITAR ja YK:n ympäristöohjelma UNEP

UNEP ja UNITAR ovat vahvasti keskittyneet valmiuksien kehittämiseen kehittyneiden ja kehittyvien valtioiden välillä.

Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ne ovat yhdessä kemikaalien järkevää hallinnointia koskevan organisaation (IOMC) kanssa järjestäneet useita alueellisia seminaareja, joiden tarkoituksena on lisätä tietoa siitä, miten näiden materiaalien riskinarviointi ja -hallinta olisi paras toteuttaa kansallisella tasolla.

Niiden työ on myös antanut valtioille mahdollisuuden olla mukana tukemassa kehittyviä maita taloudellisesti, jotta nämä voisivat saada paremmat valmiudet käsitellä nanoteknologiaa koskevia turvallisuuskysymyksiä.

 

Kansainvälistä kemikaalihallintaa koskeva strateginen lähestymistapa SAICM

SAICM on toimintalinjakehys, joilla pyritään edistämään järkevää kemikaalien hallintaa maailmanlaajuisesti. SAICM liittyy läheisesti tavoitteisiin, joista sovittiin Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa.

Yksi näistä tavoitteista koskee nimenomaan kemikaaleja. Sen mukaan kaikki kemikaalit on vuoteen 2020 mennessä tuotettava ja niitä käytettävä tavalla, joka huomattavasti vähentää niiden kielteistä vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön.

SAICM:n pohjalta on sovittu yleisestä toimintasuunnitelmasta kestävän kehityksen huippukokouksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelma sisältää toimia sekä nanomateriaalien että esimerkiksi lyijyä sisältävien maalien, hormonitoimintaa häiritsevien aineiden ja torjunta-aineiden osalta. SAICM on luokitellut nanoteknologian ja valmistetut nanomateriaalit kasvavaksi toimintalinjoihin liittyväksi huolenaiheeksi.

Categories Display