Nanomateriaaleja käytetään Euroopassa monilla teollisuudenaloilla, myös kemikaalien valmistuksessa. Näiden materiaalien tuotantoa ja käyttöä säännellään sekä EU:n laajuisella sääntelyllä että kansallisella lainsäädännöllä. Työnantajien on varmistettava, että työntekijöillä on sekä tietämys että varusteet, joiden avulla materiaalien käyttö on turvallista.  

Nanotekniikalla tuotetaan monenlaisia tuotteita ja sovelluksia, joten monet työntekijät saattavat altistua nanomateriaaleille työpaikalla. Nanomateriaaleja tuotetaan usein suljetuissa järjestelmissä, mutta niille voi altistua huollon tai valmiiden tuotteiden käsittelyn yhteydessä.

Nanomateriaaleja käytetään myös jatkojalostuksessa, kuten autoteollisuudessa sekä kosmetiikan, elektroniikan, lääkkeiden, lääkintäteknologian ja tekstiilien valmistuksessa. Kun nanomateriaaleja käytetään pigmentteinä esimerkiksi ruiskutuksessa teollisuudessa, altistumista ei voida sulkea pois. Tällaiseen käyttöön saattaa liittyä suositus ilmanvaihdon järjestämisestä tai henkilönsuojainten, kuten käsineiden, käytöstä. Tämä ei kuitenkaan ehkä riitä turvallisen käytön varmistamiseksi, ja siitä syystä on asetettu myös lakisääteisiä vaatimuksia, joissa todetaan, että työntekijät on koulutettava asianmukaisesti, jotta he osaisivat suorittaa työn turvallisella tavalla.

Nanomateriaalien käyttäminen työpaikalla ei merkitse riskiä eikä sitä, etteikö riskiä voisi hallita.

Riski on seurausta altistumisesta vaaralle x. Nanomateriaalin vaaralliset ominaisuudet riippuvat sen kemiallisesta koostumuksesta ja fysikaalisista ominaisuuksista, kuten koosta, muodosta, kiderakenteesta ja (eko)myrkyllisistä vaikutuksista.

Nykyisin epäillään, että jonkintyyppiset nanomateriaalit, kuten pitkät jäykät kuidut, jotka jäävät keuhkoihin, voivat mahdollisesti aiheuttaa keuhkofibroosia ja/tai ‑tulehdusta. Sitä vastoin terve iho näyttää kestävän suhteellisen hyvin jopa nanokokoisia hiukkasia. Jos nanomateriaaleja jää pysyvästi elimistöön, niiden haittavaikutusten mahdollisuus kasvaa.