Varmista nanomateriaalien turvallinen käyttö työpaikalla

Altistuminen nanomateriaaleille riippuu prosessista, käyttöön otetuista teknisistä hallintatoimista  ja, elleivät nämä riitä, henkilönsuojainten käytöstä. Työnantajan on minimoitava vaarallisille aineille altistuminen sellaiselle tasolle, ettei siitä arvion mukaan aiheudu haittaa työntekijöille.

Koska sisäänhengitys on ilmeisesti merkittävin nanomateriaalien työperäisen altistuksen reitti,  ilmakuljetteisten nanomateriaalien syntyminen työpaikalla olisi minimoitava. Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä suljetun järjestelmän työympäristöä ja märkämenetelmiä. Pölyä tuottavia menetelmiä, kuten jauhamista ja hiontaa, olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

Jos työpaikan ilmassa on nanohiukkasia, sinne on järjestettävä riittävä ilmanvaihto. Viimeisenä keinona työntekijät voidaan kouluttaa käyttämään hengityssuojaimia sekä suojavaatetusta, ‑käsineitä ja ‑laseja.

On huomattava, että huoltotoimien aikana prosessiin kuuluvat tavanomaiset riskinhallintatoimenpiteet, kuten suljetut järjestelmät, on yleensä poistettu väliaikaisesti käytöstä. Siitä syystä lisäriskinhallintatoimenpiteet saattavat olla tämäntyyppisissä prosesseissa tarpeen.

Itsenäisillä ammatinharjoittajilla ei välttämättä ole mahdollisuutta niin tiukkoihin valvontatoimiin työssään kuin teollisuudessa toimivilla.

 

Käyttöturvallisuustiedotteet (KTT)

Jokaisen vaarallisen kemikaalin mukana on REACH-asetuksen mukaisesti toimitettava käyttöturvallisuustiedote (KTT). Käyttöturvallisuustiedotteissa annetaan kemikaalista hyödyllistä tietoa, kuvaillaan sen riskejä ja annetaan tietoa käsittelystä, varastoinnista sekä ensiaputoimenpiteistä tapaturman yhteydessä. REACH-asetuksen mukaisesti vaarallisten kemikaalien käyttäjien on noudatettava käyttöturvallisuustiedotteeseen mahdollisesti liitetyissä altistumisskenaarioissa esitettyjä riskinhallintatoimenpiteitä.

 

Joitakin nanomateriaaleja varten on kansalliset työperäisen altistuksen raja-arvot

Vaarallisten aineiden työperäisen altistuksen raja-arvot (OEL) ovat tärkeää tietoa riskinarviointia ja ‑hallintaa ajatellen myös nanomateriaalien yhteydessä.

Altistuksen raja-arvo on sellainen kemikaalin pitoisuus työpaikan ilmassa, jolle suurin osa ihmisistä voidaan ilman haittavaikutuksia altistaa. Pitoisuus ilmaistaan joko miljoonasosina (ppm) tai milligrammoina kuutiometriä kohden (mg/m3). Työperäisen altistuksen raja-arvoa ei kuitenkaan pitäisi pitää jyrkkänä jakolinjana turvallisen ja vaarallisen altistuksen välillä.

EU:n tasolla ei tällä hetkellä ole vahvistettu nanomateriaaleja koskevia työperäisen altistuksen raja-arvoja lähinnä sen takia, ettei niiden määrittämiseksi ole vielä käytettävissä riittävästi tietoa. Yleensä ottaen EU:n laajuiset työperäisen altistuksen raja-arvot on asetettu vain joillekin aineille, joita työpaikoilla nykyisin käytetään. Nämä sitovat ja/tai ohjeelliset raja-arvot on vahvistettu EU:n direktiiveissä.

Monet jäsenvaltiot ovat vahvistaneet omia kansallisia työperäisen altistuksen raja-arvoja myös nanomateriaaleille. Kansallisia raja-arvoja on yhtä lailla noudatettava, ja jokaisen työnantajan on varmistettava, ettei työntekijöiden altistuminen ylitä raja-arvoa.

Categories Display