Nanomateriaalit elintarvikkeissa

Nanomateriaaleja voidaan löytää syömistämme elintarvikkeista. Niitä voidaan käyttää elintarvikkeen ravinto-arvon parantamiseen tai valmisteessa käytettyjen lisä-aineiden, kuten sokerien, suolojen, aromien ja väriaineiden, määrän vähentämiseen.

Joitakin nanomateriaaleja on käytetty elintarvikkeiden lisäaineina jo vuosikymmeniä. Tällaisia ovat titaanidioksidi, johon yleensä viitataan elintarvikkeiden lisäainekoodilla E171, ja synteettinen amorfinen piidioksidi (SAS) eli E551. Synteettistä amorfista piidioksidia käytetään kirkastusaineena suspendoituneen kiintoaineksen poistamiseen juomista sekä jauhemaisten elintarvikkeiden paakkuuntumisen estämiseen. Kun sitä käytetään näihin käyttötarkoituksiin, valmistusprosessin seurauksena pieni osa elintarvikkeissa olevista synteettisen amorfisen piidioksidin ja titaanidioksidin hiukkasista on nanomittakaavan kokoisia.

Yksi kehitteillä oleva alue on nanomateriaalien käyttö parantamaan ravintoaineiden ja ravintolisissä olevien muiden aineiden, kuten vitamiinien ja omega-3-rasvahappojen, pääsyä ja kuljetusta elimistöön. Nanomateriaalit voivat myös auttaa sellaisia aineita liukenemaan, jotka eivät itsessään ole vesiliukoisia.

Monista mielenkiintoisista käyttötarkoituksista huolimatta kuluttajaturvallisuuteen liittyy mahdollisia huolenaiheita. Kuluttajien suojelemiseksi käytössä on tiukka lainsäädäntökehys, jossa säädetään, että sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä nanomateriaalien käyttö elintarvikkeessa ennen sen myyntiintuloa ja että niiden mahdolliset riskit on arvioitava tarkkaan.